Tein aika ison päätöksen tänään. En palaa Tanskaan enää joulun jälkeen. En siis asumaan, tottakai tulen vielä joskus käymään, mutta au paireilu jää nyt tähän. Miksikö? No on vaan liian iso IKÄVÄ!
Niinkuin sanoin, päätös oli tosi vaikea. Täällää on ollut hurjan hauskaa ja olen saanut niin paljon uusia kokemuksia ja kavereita ja oppinut jopa jonkinverran uutta kieltä (niinkin paljon että eilen pääsin ykköskurssin läpi). Koko ajan mielessä on ollut että mistä kaikesta jään paitsi jos palaan Suomeen? Mutta sitten kuitenkin se ikävä on vaan niin iso ja kaikkea hallitseva että ihan täysin onnellinen en täällä pysty olemaan, kaikki kiva on kivaa, mutta arki alkaa olla aika raskasta ilman niitä kaikkia mun rakkaita siellä kotisuomessa. Jaksaminen on siis aika kortilla. Tämä aika on tuntunut vähänniinkuin pitkältä lomalta (siitäkin huolimatta että olen työskennellyt joka päivä 6 tuntia), tällä tarkoitan sitä ettei tullut koskaan sellaista oloa että täällä olisi mun koti, vaan ihan niinkuin vaan hetken lomailisin täällä.
Aivan upea tämä on kokemuksena ollut, enkä ole kyllä hetkeäkään katunut että lähdin! Päinvastoin olen tosi onnellinen, että tämäkin tuli koettua. Tämä vähän vajaa viisi kuukautta on ollut mulle juuri sopiva aika tätä hommaa tehdä. Ei yhtään liian paljon eikä yhtään liian vähän. Suosittelen kyllä ehdottomasti edelleen kaikille jotka au pairiksi lähtöä miettii! Niin monia arvokkaita ja ihania kokemuksia ja opetuksia olen näiden kuukausien varrella saanut.
Vähän nyt kyllä on sellainen luovuttaja olo, varsinkin niiden kaikkien "mitä sä sinne meet, kakkihan sieltä tulee takaisin jo parin viikon päästä" kommenttien jälkeen. Varsinkin kun ite ajattelin silloin noita kommentteja kuunnellessani että en mä oo sellanen luuseri. No mutta nyt näköjään paljastui sekin että olen. Mutta ajattelin kuitenkin että nyt on hyvä aika lopettaa ettei sitten jää huono maku suuhun.
Ilmoitin tämän asian näin blogin kautta jottei tarvitsisi ihan sataankertaan tätä selittää ja kaikille erikseen ilmoittaa. Niitä häh?!?!? kommentteja ja kyselyjä saa mulle silti toimittaa ihan vaikka jokainen jos haluaa. Tulihan tää aika puskista, mutta näin asia nyt kuitenkin on. Jolukuun 20. päivä nähdään!
Tanskaterkuin:
- Laura
5kuukautta on hurjan pitkä aika. Mä oon sen verran koti-ihminen että mulle olis liian pitkä aika. Se ei todellakaan tee susta luuseria, että päätät jäädä suomeen. Päinvastoin se tekee susta voittajan , että oot lähteny sinne! Voin meinaan sanoa että mulla ei ole kanttia lähtee vaihtoon, aupairiks tai edes muuttaa toiseen kaupunkiin täällä suomessa. Oo ylpee että oot asunu ulkomailla, osaat uutta kieltä vähän ym. Oon lukenu tätä sun blogia ihan innoissani, hauska saada tietää sun kuulumisia tälläin kun ei muuten hirveesti nähdä, oon kade kun joillain on kanttia kokeilla kaikkee tollasta, mitä mä en uskaltais. Oot ihana <3
VastaaPoistaHihi, kiitos kannustuksesta! Ja hei pitää pitää huoli että sitten nähään kun nyt kerran oon tulossa Suomeen!:)
PoistaOon samaa mieltä Julian kanssa, tuut sieltä kyllä voittajana takaisin :) Musta ei olisi viettämään noinkaan pitkää aikaa erossa perheestä ja ystävistä, kuin sä jo olit. Varmasti niistä viidestä kuukaudesta jäi, niin kuin itse sanoit, aivan mahtavia muistoja, kokemuksia ja tärkeintä kaikista se, että oot varmasti oppinut itsestäsi paljon ollessasi lähes yksin vieraassa maassa. Mä tosiaan täällä tuskailen ja poraan jo, kun joudun oleen viikot yksin ilman perhettä Turussa. Ja kysehän todellakin on 4-5 päivästä.. Sitä paitsi en malta odottaa, että tuut takaisin! Oon täysin sitä mieltä, että meidän pitäis nähdä useammin ja mulla onkin ollut sua kunnon ikävä!
VastaaPoistaEi vitsi sere! Mä ihan itkustin täällä kun luin tota sun kommenttia! Iso ikävä!<3 Kohta nähdään:)
Poista<33
VastaaPoista<3
Poista