Heippa taas! Siitä on aika pitkä aika taas, kun oon viimeksi postausta laittanut, mutta nyt pitäisi taas ruveta tuleemaan. Olen jo pariinkin tehnyt "taustatyön" valmiiksi eli katsonut lisättävät kuvat, mikä yleensä on minulle se suurin kynnys blogin päivittämiseen. Niin ja tosiaan Mikko hajotti mun ISKUN-, VEDEN- ja PÖLYNKESTÄVÄN (ei ilmeisesti kuitenkaan mikonkestävän) kameran joululoman aikana eli siis täytyy tehdä postaukset vanhoilla kuvilla, mutta niitäkin on jäänyt ihan kivasti julkaisematta.
Ja nyt joku jo ihmettelee että mitä se vielä siellä kirjoittelee. Eli tosiaan olen Tanskassa taas, vaikka toisin tuossa välissä ehdin jo ilmoittaa. Satu pyysi mua jäämään vielä joksikin aikaa että täällä saadaan vähän järjestelyjä tehtyä ennen mun lähtöä. Alunperin puhuttiin että pääsiäiseen asti olis nyt tämä jatko. Lupasin sitten että tottakai autan ja tulen tänne takaisin, mutta heti seuraavana päivänä alkoi ihan mahdoton ahdistus ja kolme kuukautta rupesi tuntumaan ihan ylipitkältä ajalta. Keskusteltiin sitten uudestaan ja sovittiin että tulenkin vain kuukaudeksi.
Tänne paluu ei todellakaan ole ollut helppoa, vaikka kyse onkin vain kuukaudesta. Koko ajan pitää yritää keksiä itselleen tekemistä ja virikkeitä, jotka pitävät ajatukset pois kodista ja rakkaista. Ihan hirveä ikävä on!
Ja seuraavaksi pieni sepustus Suomenlomasta!
Edellisenä iltana ennen lähtöä sain joululahjan koko host-perheeltä, sekä Siiriltä oman. Lisäksi Jonas oli tehnyt mulle madpakken, kun minä joka päivä teen lapsille. Jonaksen tekemä madpakke sisälsi pipareita, paahdettuja manteleita, suklaakonvehteja ja riisisuklaata. Ainakin oli maittava eväs!
Saapumispäivänä oli kentällä vastassa ihana yllätys. Mummi, pappa ja kummipoika. Mummin ja papan tiesin tulevan minut hakemaan, mutta pikku-K:n läsnäolosta en tiennyt mitään. Sitten kun K:n huomasin niin aika kiiruusti tippui matkalaukut käsistä ja juoksin pojan luo, niin iso ikävä oli ollut. Taisi siinä joku keski-ikäinen herrasmies vieressä vähän naureskella, luuli varmaan että olin K:n äiti. Varsinkin kun minun ensimmäinen kommenttini oli "Heippa rakas! Mitä kuuluu? Ootko ollut mummilla hoidossa? Voi että kun on ollut ikävä!".
Olin ilmoittanut kavereille että meille saa tulla kahville heti samana iltapäivänä. Kotona kuitenkin oli taas lisää yllätyksiä, nimittäin Juho ja Mervi olivat päättäneet että meillä pitää olla heti kun tulen ja oli ihanaa kun oli oikein vastaanottokomitea!:) Ja illalla lähdettiin serkkujen kanssa extempore luistelemaan:D
Seuraavana päivänä vierailinkin sitten mummulassa ja Mervi oli pyytänyt soittamaan kun sieltä lähden ja sitten kun viimein soitin niin se tokaisi vain että ai, no soita sitten kun oot kotona. Täh?? No pääsin sitten kotiin ja äiti jotain eteisessä selitti jostain lahjoista ja minä ihmettelin että mitkä avaimet siinä eteisen pöydällä oikeen oli? Ihan samanlaiset kun Serellä. Sitten päätin soittaa Merville jo heti eteisestä. Olohuoneessa rupesi soimaan. Mervi ja Serehän ne siellä istui pimeässä ja totesivat vaan että nyt nainen mekko päälle. Tytöt laittoikin mut oikein juhlakuntoon pienellä tohinalla, ihmettelin että mihin meillä oikeen on kiire, kello on vasta yhdeksän eihän baaritkaan ole vielä auki? Jotain ne siinä höpisi syömisestä ja mä uskoin kaiken, okei mennään syömään. Matkalla piti pistäytyä Juholla viemässä Mikolle avaimet jotka Mervi oli lainannut. Niin, eihän siellä Juholla sitten ollutkaan pelkästään Juho ja Mikko vaan kaikki muutkin mun ihanat! Miten mä en ollut tajunnut että tässä jutussa oli koira haudattuna?!?! KIITOS ihanista juhlista! Tässä pieni kuvasaldo, nämä onkin sitten melkein ainoat kuvat koko lomasta, kun sitten sattui se kameratapaturma:D
Ruokapuoleen oli panostettu. Tacoja ja pikkunaposteltavia, sekä Memmen ihan omatekemiä dippikastikkeita. |
Ja joo juomapuoleen oli panostettu vähän ehkä liikaakin, niinkin paljon ettei ihan kaikkea edes muista :D |
Loman aikana ehdin myös:
- Lumilautailemaan
- HPK:n peliin
- Mökkeilemään
- Viettämään uuttavuotta
-Näkemään sukulaisia
- Elokuviin
- Shoppailemaan
ja paljon muuta!
Ja anteeksi niille jotka kuvituksen uhreiksi ovat joutuneet!
Terkkuja, pian taas nähdään!
<3:llä Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti