Heippa! Eilen kirjoittelin illalla unitokkurassa päiväkirjaani todeten että olen saanut opiskelumotivaationi takaisin Tanskassaoloaikana. Tänne lähtiessä toivoinkin että välivuosi opiskelusta tekisi hyvää minun olemattomalle motivaatiolleni, mutta en olisi ikinä uskonut että se näin nopeasti ja voimakkaasti palaisi. Taas yksi tavoite Tanskanreissusta siis saavutettu! Ajattelin kertoa siitä teillekkin koska mikäs sen paremmin tänne blogiin sopisi!
Mä olen aina ollut niitä ihmisiä, jotka kesän jälkeen palaa kouluun innostuneena kaikesta uudesta. Olen henäkuussa aina ihan fiiliksissä kierrellyt kauppoja, ostanut koulutarvikkeita ja odottanut koulun alkua ja uusia haasteita. Viimevuonna ei kuitenkaan mennyt ihan saman kaavan mukaan. Olin tottakai innoissani kun sain aloittaa uudessa koulussa, uuusien ihanien ihmisten kanssa ja superonnellinen että sinne kaikista ennakkovaroitteluista huolimatta pääsin. Mutta itse opiskelu ei mielenkkintoisesta aiheesta huolimatta kamalasti kiinnostanut. Ihan ymmärrettävää ehkä kun olin kuitenkin käynyt koulua jo 12 vuotta putkeen.
Jaksoin ihmetellä kuinka monet koulukaverit jaksoivat innostua niin kamalasti kaikista jutuista... Ja nyt saan tietenkin itseni kuulostamaan siltä kuin ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tottakai kiinnosti! Mutta motivaatio ei ihan riittänyt tekemään asioita niin tunteella. Varsinkin loppuvuodesta alkoi deadlinet mennä umpeen ennenkuin jaksoin edes vaivautua kaivamaan kirjan esiin. Mutta nyt kun olen kuunnellut Titan selityksiä sen koulujutuista, niin olen huomannut että nehän on tosi kiinnostavia juttuja mitä siellä tehdään! Innoissani olen yrittäny antaa Titalle vinkkejä eri opintojaksojen kanssa, ja huomannut että eipä niistä väkisin päntätyistä kirjoista ihan hirveästi ole mitään jäänyt mieleen.
Mä olen innoissani jo suunnitellut tulevia harjoittelujakin ja niistäkin olen tajuttoman innoissani. Tuntuu ettei harjoittelut riitä kaikkien paikkojen kokeilemiseen. Tällähetkellä kuitenkin tuntuu että tahtoisin kolme jäljelläolevaa harjoitteluani käyttää päiväkodissa (on muuten pakollinenkin jos aikoo saada lastentarhanopettajan pätevyyden), lastenkodissa ja ensikodissa (olipas monta kotia :D). Ja on tainnut muuten selvitä vähän ajatukset pää- ja sivuaine valinnoistakin. Tai siis kai ne selvillä oli koko tämän ajan jossakin tuolla mielen sopukoissa, mutta nyt olen ihan varma. Pääaineeksi kasvatus (tämähän oli melko selvä jo kouluun haettaessa) ja sivuaineeksi vammaistyö.
Nyt pitää siis toivoa että tämä motivaatio jaksaa sinne syksyyn asti pitää itseään hengissä. Sillävälin voi vaikka lueskella alan kirjoja ihan omaaloitteisesti! Mutta ei liikaa, ettei se motivaatio vain säikähdä!
Tovottavasti edes jotakuta kiinnosti!
-Laura
P.S Olen vähänniinkuin tavallaan jo aloittanut tuon vapaaehtoisen osuuden lukemalla Jari Sinkkosen Lapsen kanssa ja Amy Chuan Tiikeriäidin taistelulaulu. Ei nuo ehkä ihan kaikkein informatiivisimmat alaanliittyvät opukset aiheesta olleet, mutta ainakin tämä pieni pää sai jotain virikettä ja ajateltavaa!:D
