Ihan hyvää kuuluu.. vai.. kuuluuko sittenkään?

Tein aika ison päätöksen tänään. En palaa Tanskaan enää joulun jälkeen. En siis asumaan, tottakai tulen vielä joskus käymään, mutta au paireilu jää nyt tähän. Miksikö? No on vaan liian iso IKÄVÄ!

Niinkuin sanoin, päätös oli tosi vaikea. Täällää on ollut hurjan hauskaa ja olen saanut niin paljon uusia kokemuksia ja kavereita ja oppinut jopa jonkinverran uutta kieltä (niinkin paljon että eilen pääsin ykköskurssin läpi). Koko ajan mielessä on ollut että mistä kaikesta jään paitsi jos palaan Suomeen? Mutta sitten kuitenkin se ikävä on vaan niin iso ja kaikkea hallitseva että ihan täysin onnellinen en täällä pysty olemaan, kaikki kiva on kivaa, mutta arki alkaa olla aika raskasta ilman niitä kaikkia mun rakkaita siellä kotisuomessa. Jaksaminen on siis aika kortilla. Tämä aika on tuntunut vähänniinkuin pitkältä lomalta (siitäkin huolimatta että olen työskennellyt joka päivä 6 tuntia), tällä tarkoitan sitä ettei tullut koskaan sellaista oloa että täällä olisi mun koti, vaan ihan niinkuin vaan hetken lomailisin täällä.

Aivan upea tämä on kokemuksena ollut, enkä ole kyllä hetkeäkään katunut että lähdin! Päinvastoin olen tosi onnellinen, että tämäkin tuli koettua. Tämä vähän vajaa viisi kuukautta on ollut mulle juuri sopiva aika tätä hommaa tehdä. Ei yhtään liian paljon eikä yhtään liian vähän. Suosittelen kyllä ehdottomasti edelleen kaikille jotka au pairiksi lähtöä miettii! Niin monia arvokkaita ja ihania kokemuksia ja opetuksia olen näiden kuukausien varrella saanut.

Vähän nyt kyllä on sellainen luovuttaja olo, varsinkin niiden kaikkien "mitä sä sinne meet, kakkihan sieltä tulee takaisin jo parin viikon päästä" kommenttien jälkeen. Varsinkin kun ite ajattelin silloin noita kommentteja kuunnellessani että en mä oo sellanen luuseri. No mutta nyt näköjään paljastui sekin että olen. Mutta ajattelin kuitenkin että nyt on hyvä aika lopettaa ettei sitten jää huono maku suuhun.

Ilmoitin tämän asian näin blogin kautta jottei tarvitsisi ihan sataankertaan tätä selittää ja kaikille erikseen ilmoittaa. Niitä häh?!?!? kommentteja ja kyselyjä saa mulle silti toimittaa ihan vaikka jokainen jos haluaa. Tulihan tää aika  puskista, mutta näin asia nyt kuitenkin on. Jolukuun 20. päivä nähdään!

Tanskaterkuin:
- Laura

Tyylitajua ja junarataa

Meillä on täällä yksi aika pähee pikkuäijä, maanataina se halusi välttämättä lippiksen mukaan päiväkötiin (vaikkei joku ilkeä auppari antanutkaa sitä ulkona pitää päässä), kun päästiin sinne sisälle niin poju pisti lippiksen päähän ja veti viellä hupparin hupun päälle! ja tänään on sitten kuljeskeltu ympäriinsä sinisessä Autot vaimarissa ja farkkuihin on oli laitettu punainen vyö:) Liekö sitten räppäri vai rokkari kehkeytymässä... Ihan harmittaa ettei ollut kameraa noissa tilanteissa!:) Tässä kuitenkin teille pari kuvaa kun innostuttiin (lue MINÄ innostuin) taiteilemaan junarataa, saatiin ihan kaikki palikatkin käytettyä lopulta! Siitä ei tosin ole kuvamateriaalia kun taisin innostua myös tosta kuvaamisesta ja sitten Jonas loppujenlopuksi jossainvaiheessa totesi, että laita jo se kamera pois ja leiki mun kanssa:DD

Terkkuja!

- Laura

Fredriksberg ZOO ja pari muuta kuvaa

Joo lupasin tosiaan niitä viikonloppukuvia. Kai ne näin keskiviikkonakin voi laittaa:D

Mulla oli siis perjantaina vapaapäivä ja mun oli tarkotus käydä ostamassa parit vaatteet, joita olisin tarvinnut. Kyllä mä parissa kaupassa ehtisin käydä, mutta sitten tuli ihan tajuton ruuhka ja olis joutunu jonottaan ainaki 20 min ihan vaan pelkästään sovituskoppiin niin en sitten ostanu vatteita. Sovitin kyllä tällästä asua, jotenkin ihastuin noihin kukallisiin pöksyihin ja toi paita oli tosi söpö! En vaan tiiä että uskaltasinko käyttää noita pöksyjä ikinä niin ne jäi sitten kauppaan. Ai niin, löysin mä ihan täydelliset kengät, joita oon jo pitkään ettiny, mutta mitkä oli koot jotka oli jäljellä? 38 ja 42!! Ihan idioottia, miks 39 on aina kaikkialta loppu?

Illalla sitten mentiin Eilille ja vietettiin oikeen kunnon tyttöjen ilta ja jäätiin sinne yöks. Tyttöjeniltaan kuului, hyvä ruoka (kuva tosta meijän sekotuskanasalaatista tossa alla) ja karkki + hyvä seura ja hyvät keskustelut. Kuvamateriialia tuli otettua vähän niukasti, mutta onpahan toi tärkee ruokakuva!:)

Lauantaina mun piti olla lasten kanssa 12 eteenpäin, kun Jukka ja Satu oli menossa Köpikseen. Mutta sitten kun tytöt oli just saattamassa mua asemalle niin Satu soitti että ne lähteekin vasta myöhemmin, eli mä siis ehtisin syömään aamupalaa vielä tyttöjen kanssa. Käytiin sitten Lagagehusetissa tilaamassa leivät. OLI HYVÄÄ!

  

Ja sitten kun tulin kotiin joskus kahden aikaan niin lapset sitten lähtikin kavereille, eli siis olin yksin kotona kuuteen illalla. Lyheni toi työpäivä kevyesti 6 tunnilla:)

Sunnuntai oli taas ihan kokonaan vapaata ja käytiin yhen Suomiaupairin kanssa ZOO:ssa. Saatiin idea siitä kun käytiin meijän host-perheitten yhteisellä brunssilla ja sen jälkeen tuolla ZOO:n läheisessä puistossa, jonne näkyy noi elefantit ilmaseks, niin aateltiin että olis kiva käydä siellä ihan sisälläkin joskus. Toimiva mainostempaus siis nuo elefantit? No ainakin se toimi meihin!:)

Mikon ja Juhon kaksoisveljet!

 Tää jääkarhu oli yks mun suosikki eläimistä tuolla. Se oli ihan VALTAVAN suuri. Pientä tuntumaa saa tosta toiseta kuvasta, jossa oleva musta rinkula on ihan tavallinen henkilöauton rengas!

Ton jääkarhun jälkeen tää tavallinen karhu tuntu aika pieneltä..

Tuolla taustalla näkyy sieltä puistosta pällisteleviä ihmisiä..

Tää kaveri teki vähän lähempää tuttavuutta:)

On se norsun jalka aika iso!

Ne pusiii.. hihihihi

Oltiin innokaana ottamassa kuvia poroista, taidettiin olla ainoot. Koomista sinänsä että saatettiin olla myös ainoot jotka on nähny poron ihan luonnossakin!:D

Sitten tässä on tää kaveri johon joku tomppeli oli tossa keväällä ysittänyt hauskan ravintolaillan päätteeksi  tehdä vähän lähempää tuttavuutta. aamulla oli sitten löytynyt jamppa, tai siis se mitä hänestä oli jäljellä, tuolta aitauksesta tikrun kaverina. Hassua sinänsä että sinne häkkiin pääsee niin helposti sisälle, varsinkin nyt vielä ton tapahtuneen jälkeenkin. Meinaan eihän tossa oo välissä kun pensasaita ja vähän vettä..

Haluun tämmösen kotiin!

Tää kaveri on ehkä kissankokonen joku peurantapanen. Mutt miten ihmeessä noilla koivilla voi joku pysyä pystyssä?

Ja tää kaveri näyttää kuvissa aina yhtä edustavalta! Oikeesti musta oli ehkä sata kuvaa mutta kaikissa oli kuhee selitys päällä. Mutta ehkä ootte jo tottunu!

Hippo! Hän säikäytti mut melkein hengiltä, nimimerkki "eihän täällä altaassa ketään oo"

Täälläkin on syksy! Tosin Suomessa taitää tällähetkellä olla lähes talvi!

 Terkkuja!

- Laura

Pohdintoja kaikesta Tanskaan liityvästä

Heippahei! On ollu vähän hiljaista täällä blogissa.. Ja tavallaan täällä paikanpäälläkin, sillä Siiri ja Julius on ollu kipeitä tän viikon, joten aika vähän on ollu menoja mihinkään. Tosin täällä on päivisin käyny melkonen kuhina ja kohina, kun oon ehtiny jo tottua siihen että oon päivät täällä yksikseni ja nyt noita on pyöriny joka päivä tossa vähintään yks maukumassa että, "saanko pelata tietokoneella, saanko kattoo telkkaa, mulla on tylsää, mitä mä voisin tehdä", niin ja sitten tietenkin se että mitä voitte arvata että tulee kun sisarukset laittaa iiihan koko päiväksi samaan huoneeseen..

No joo.. mutta ei mulla oo oikeen kauheesti mitään kuulumisia kerrottavana. Paitsi että VIHDOIN sain hankittua sen salikortin! Mutta päätin siis tehdä sellasen postauksen, jossa kerron teille kaikennäkösiä muita juttuja mitä oon huomannu tässä  parin (melkein kolmen! aika menee hirmu nopeesti) kuukauden aikana:

1. Vaikka nää paikalliset ihmiset ei ymmärä mitä mä puhun, ne silti näkee ja kuulee mut! Melko usein kävelen kadulla ihan yksinäni ja ajattelen ääneen, koska "ei ne mua kuitenkaan ymmärrä.." Mutta taitaa ne silti sen verran ymmärtää että ei se ihan normaalia oo mutista jotain ihan käsittämätöntä siansaksaa (suomea) itselleen..:D  ja toinen juttu mitä usein teen on että jään tujottamaan ihmisiä. Eilenkin salilla tuijottelin jotain random ihmistä kun jäin miettimään että mitähän se tekee. Tätäkään en ikinä tekis Suomessa, koska vaikka ehkä vähän vajaa oonkin niin siellä sentään tajuan että ne näkee mut ja saattaa vähän ihmetellä että mitä tuijotan, mutta koska täällä mun puhettakaan ei ymmärretä niin jotenkin on tosi vaikee hahmottaa että ne silti tajuaa kuitenkin paljon muuta!

2. Jos puhun kaksi lausetta tanskaa -> puhun tanskaa! Tai ainakin niin nää paikalliset tuntuu ajattelevan.. Se on sitten aina kiva selitellä ihmiselle kun oon niitten kanssa pienen small talkin käyny tyyliin -moneltako bussi tulee? -en tiedä. -mitä kello on? -viisi. ja alkaa se armoton molotus, niin että no en mä oikeestaan puhu tanskaa. Se on joskus ehkä vähän ongelmallista, mutta toisaalta en halua sitten sitäkään että kysyisin suoraan tulkkauksen englanniksi niin kauan kun kuitenkin ymmärrän mitä ne sanoo, koska enhän mä sitten ikinä oppis tätä kieltä.

3. Tanskalaiset eivä tunne käsitettä logiikka! Tämän huomasin jo ekoilla viikoilla täällä ja tuun koko ajan varmemmaks tästä asiasta! Tässä teille todisteita:
- Kaupoissa, varsinkaan Netoissa ei oo mitään järkeä siinä että miten ne ne tuotteensa siellä kaupassa sijoittelee ja lajittelee. Esimerkiks juustoja saattaa olla kolmessa eri hyllyssä ympäri kauppaa. 
- Hedelmät myydääm kappalehinnalla, paitsi ne jotka on valmiiks annosteltu pakkauksiin, ne pitää punnita.
- Puhumattakaan tosta kielestä, jota tässä videoklipissä teille osuvasti esitellään. Avaan silti pikkuisen. Numero 56 lausutaan seksoghalvtres eli kuusi ja puoli kolme. 66 on seksogtres eli kuusi ja kolmesti.. Niin ja d-kirjaintta ei lausuta paitsi välillä ja silloinkin ällänä ja sitten kun on kaksi t-kirjainta silloin se on d, useinmiten.. olishan näitä esimerkkejä enemmänkin, varsinkin noissa lausumisjutuissa, mutta ehkä näistä jo saitte esimerkkiä:)

4. Nyt mä tiedän miksi kaikissa niissä kirjoissa ja artikeleissa koskien lapsen kaksikielisyyttä painotetaan sitä että yksi ihminen saa puhua lapselle vaan yhtä kieltä! Jonas on aina ihan sekaisin kun tavataan tanskansuomalaisia tuttuja tai sille tulee joku kaveri kylään ja siltä kysyy jotain, se ei oikeen tiedä että mitä kieltä se puhuis. Yleensä näissä tilanteissa ei puhu juuri mitään tai tuvautuu pää pudistuksiin. No ei se Jonas ollut se syy miksi tämän niin hyvin tiedän, vaan se että oon kaikki kielikurssitunnit ihan solmussa kun pitäis sanoo jotain, kun menee kielet sekasin enkä oikeen tiedä että millä kielellä asiani ilmaisisin..

5. Tanskalaismiehet ON komeita! Tää ei oikeesti oo mitään legendoja vaan ihan oikeesti! Harmi vaan että siihen tottuu.. Ei ne enää tunnu niin hyvännäkösiltä kun aluks. Mutta Espanjanreissu osoitti että tilanne palautuu takaisin  normaaliksi jopa jo viikossa! Eli siis eikun vaan Suomenreissua odottelemaan:)

6. Tanskassa tyyli on tosi tärkeä juttu! Välillä tuntee itsensä ihan alipukeutuneeksi kun talsii Köpiksessä farkuissa. Ja joo Niina tiiän mitä tähän olit sanomassa.. on täällä niitä pulsujakin. Mutta esimerkiks Jonas ei suostu menemään päiväkotiin collegehousuissa, farkut pitää aina saada! Eli siis jo pienenä aloitetaan. Tämä tyyli ja tyylikkyys saattaa kyllä olla osasyynä, aika suurena sellaisena, tohon vitos kohtaan:)

Tässä nyt oli jotain juttuja mitä mulle tuli näin äkkiseltään mieleen. Kertokaa ihmessä jos on jotain mitä haluisitte että kerron koska en voi ihan kaikkee itse tajuta tänne kirjoittaa!

Hauskaa viikonloppua kaikille, oma lauantaini menee töissä, mutta on mulla pe ja su vapaana. Voi olla että jotain juttua kuulette mun viikonlopusta sitten maanantaina, suunnitelmia nimittäin on mutta en niitä uskalla tänne vielä paljastaa kun se varmaan tuo jotain huonoa onnea, nimittäin ne suunnitelmat jotka tänne rustaan menee melkein aina mönkään..:DD

- Laura

P.S. Tän ehkä uskallan kuitenkin  tänne paljastaa: Tuun käymään Suomessa 20.12-2.1!! <3 <3