Motivaatiosta

Heippa! Eilen kirjoittelin illalla unitokkurassa päiväkirjaani todeten että olen saanut opiskelumotivaationi takaisin Tanskassaoloaikana. Tänne lähtiessä toivoinkin että välivuosi opiskelusta tekisi hyvää minun olemattomalle motivaatiolleni, mutta en olisi ikinä uskonut että se näin nopeasti ja voimakkaasti palaisi. Taas yksi tavoite Tanskanreissusta siis saavutettu! Ajattelin kertoa siitä teillekkin koska mikäs sen paremmin tänne blogiin sopisi!

Mä olen aina ollut niitä ihmisiä, jotka kesän jälkeen palaa kouluun innostuneena kaikesta uudesta. Olen henäkuussa aina ihan fiiliksissä kierrellyt kauppoja, ostanut koulutarvikkeita ja odottanut koulun alkua ja uusia haasteita. Viimevuonna ei kuitenkaan mennyt ihan saman kaavan mukaan. Olin tottakai innoissani kun sain aloittaa uudessa koulussa, uuusien ihanien ihmisten kanssa ja superonnellinen että sinne kaikista ennakkovaroitteluista huolimatta pääsin. Mutta itse opiskelu ei mielenkkintoisesta aiheesta huolimatta kamalasti kiinnostanut. Ihan ymmärrettävää ehkä kun olin kuitenkin käynyt koulua jo 12 vuotta putkeen.

Jaksoin ihmetellä kuinka monet koulukaverit jaksoivat innostua niin kamalasti kaikista jutuista... Ja nyt saan tietenkin itseni kuulostamaan siltä kuin ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tottakai kiinnosti! Mutta motivaatio ei ihan riittänyt tekemään asioita niin tunteella. Varsinkin loppuvuodesta alkoi deadlinet mennä umpeen ennenkuin jaksoin edes vaivautua kaivamaan kirjan esiin. Mutta nyt kun olen kuunnellut Titan selityksiä sen koulujutuista, niin olen huomannut että nehän on tosi kiinnostavia juttuja mitä siellä tehdään! Innoissani olen yrittäny antaa Titalle vinkkejä eri opintojaksojen kanssa, ja huomannut että eipä niistä väkisin päntätyistä kirjoista ihan hirveästi ole mitään jäänyt mieleen.

Mä olen innoissani jo suunnitellut tulevia harjoittelujakin ja niistäkin olen tajuttoman innoissani. Tuntuu ettei harjoittelut riitä kaikkien paikkojen kokeilemiseen. Tällähetkellä kuitenkin tuntuu että tahtoisin kolme jäljelläolevaa harjoitteluani käyttää päiväkodissa (on muuten pakollinenkin jos aikoo saada lastentarhanopettajan pätevyyden), lastenkodissa ja ensikodissa (olipas monta kotia :D). Ja on tainnut muuten selvitä vähän ajatukset pää- ja sivuaine valinnoistakin. Tai siis kai ne selvillä oli koko tämän ajan jossakin tuolla mielen sopukoissa, mutta nyt olen ihan varma. Pääaineeksi kasvatus (tämähän oli melko selvä jo kouluun haettaessa) ja sivuaineeksi vammaistyö.

Nyt pitää siis toivoa että tämä motivaatio jaksaa sinne syksyyn asti pitää itseään hengissä. Sillävälin voi vaikka lueskella alan kirjoja ihan omaaloitteisesti! Mutta ei liikaa, ettei se motivaatio vain säikähdä!

Tovottavasti edes jotakuta kiinnosti!

-Laura

P.S Olen vähänniinkuin tavallaan jo aloittanut tuon vapaaehtoisen osuuden lukemalla Jari Sinkkosen Lapsen kanssa ja Amy Chuan Tiikeriäidin taistelulaulu. Ei nuo ehkä ihan kaikkein informatiivisimmat alaanliittyvät opukset aiheesta olleet, mutta ainakin tämä pieni pää sai jotain virikettä ja ajateltavaa!:D

Täällä taas!

Heippa taas! Siitä on aika pitkä aika taas, kun oon viimeksi postausta laittanut, mutta nyt pitäisi taas ruveta tuleemaan. Olen jo pariinkin tehnyt "taustatyön" valmiiksi eli katsonut lisättävät kuvat, mikä yleensä on minulle se suurin kynnys blogin päivittämiseen. Niin ja tosiaan Mikko hajotti mun ISKUN-, VEDEN- ja PÖLYNKESTÄVÄN (ei ilmeisesti kuitenkaan mikonkestävän) kameran joululoman aikana eli siis täytyy tehdä postaukset vanhoilla kuvilla, mutta niitäkin on jäänyt ihan kivasti julkaisematta.

Ja nyt joku jo ihmettelee että mitä se vielä siellä kirjoittelee. Eli tosiaan olen Tanskassa taas, vaikka toisin tuossa välissä ehdin jo ilmoittaa. Satu pyysi mua jäämään vielä joksikin aikaa että täällä saadaan vähän järjestelyjä tehtyä ennen mun lähtöä. Alunperin puhuttiin että pääsiäiseen asti olis nyt tämä jatko. Lupasin sitten että tottakai autan ja tulen tänne takaisin, mutta heti seuraavana päivänä alkoi ihan mahdoton ahdistus ja kolme kuukautta rupesi tuntumaan ihan ylipitkältä ajalta. Keskusteltiin sitten uudestaan ja sovittiin että tulenkin vain kuukaudeksi. 

Tänne paluu ei todellakaan ole ollut helppoa, vaikka kyse onkin vain kuukaudesta. Koko ajan pitää yritää keksiä itselleen tekemistä ja virikkeitä, jotka pitävät ajatukset pois kodista ja rakkaista. Ihan hirveä ikävä on!

Ja seuraavaksi pieni sepustus Suomenlomasta!

Edellisenä iltana ennen lähtöä sain joululahjan koko host-perheeltä, sekä Siiriltä oman. Lisäksi Jonas oli tehnyt mulle madpakken, kun minä joka päivä teen lapsille. Jonaksen tekemä madpakke sisälsi pipareita, paahdettuja manteleita, suklaakonvehteja ja riisisuklaata. Ainakin oli maittava eväs!

Saapumispäivänä oli kentällä vastassa ihana yllätys. Mummi, pappa ja kummipoika. Mummin ja papan tiesin tulevan minut hakemaan, mutta pikku-K:n läsnäolosta en tiennyt mitään. Sitten kun K:n huomasin niin aika kiiruusti tippui matkalaukut käsistä ja juoksin pojan luo, niin iso ikävä oli ollut. Taisi siinä joku keski-ikäinen herrasmies vieressä vähän naureskella, luuli varmaan että olin K:n äiti. Varsinkin kun minun ensimmäinen kommenttini oli "Heippa rakas! Mitä kuuluu? Ootko ollut mummilla hoidossa? Voi että kun on ollut ikävä!".

Olin ilmoittanut kavereille että meille saa tulla kahville heti samana iltapäivänä. Kotona kuitenkin oli taas lisää yllätyksiä, nimittäin Juho ja Mervi olivat päättäneet että meillä pitää olla heti kun tulen ja oli ihanaa kun oli oikein vastaanottokomitea!:) Ja illalla lähdettiin serkkujen kanssa extempore luistelemaan:D

Seuraavana päivänä vierailinkin sitten mummulassa ja Mervi oli pyytänyt soittamaan kun sieltä lähden ja sitten kun viimein soitin niin se tokaisi vain että ai, no soita sitten kun oot kotona. Täh?? No pääsin sitten kotiin ja äiti jotain eteisessä selitti jostain lahjoista ja minä ihmettelin että mitkä avaimet siinä eteisen pöydällä oikeen oli? Ihan samanlaiset kun Serellä. Sitten päätin soittaa Merville jo heti eteisestä. Olohuoneessa rupesi soimaan. Mervi ja Serehän ne siellä istui pimeässä ja totesivat vaan että nyt nainen mekko päälle. Tytöt laittoikin mut oikein juhlakuntoon pienellä tohinalla, ihmettelin että mihin meillä oikeen on kiire, kello on vasta yhdeksän eihän  baaritkaan ole vielä auki? Jotain ne siinä höpisi syömisestä ja mä uskoin kaiken, okei mennään syömään. Matkalla piti pistäytyä Juholla viemässä Mikolle avaimet jotka Mervi oli lainannut. Niin, eihän siellä Juholla sitten ollutkaan pelkästään Juho ja Mikko vaan kaikki muutkin mun ihanat! Miten mä en ollut tajunnut että tässä jutussa oli koira haudattuna?!?! KIITOS ihanista juhlista! Tässä pieni kuvasaldo, nämä onkin sitten melkein ainoat kuvat koko lomasta, kun sitten sattui se kameratapaturma:D

Ruokapuoleen oli panostettu. Tacoja ja pikkunaposteltavia, sekä Memmen ihan omatekemiä dippikastikkeita.

Ja joo juomapuoleen oli panostettu vähän ehkä liikaakin, niinkin paljon ettei ihan kaikkea edes muista :D

Loman aikana ehdin myös:

- Lumilautailemaan

- HPK:n peliin

- Mökkeilemään

- Viettämään uuttavuotta

-Näkemään sukulaisia

- Elokuviin

- Shoppailemaan

 ja paljon muuta!

Ja anteeksi niille jotka kuvituksen uhreiksi ovat joutuneet!

Terkkuja, pian taas nähdään!

<3:llä Laura

Petran synttärit

Pari viikkoa sitten jo vietettiin Petran synttäreitä, mutta en oo vaan jaksanu päivitellä tätä blogia kauheesti. Mutta kyllähän se näin pari viikkoa myöhässäkin käy:)

Oltiin torstaina eli sinä virallisena synttäripäivänä Petran luona synttärikahveilla.

Synttärisankari ja ihana pikku Milton

Älyttömän herkullinen kasvispiirakka!

 Tanskassa on tapana että kaikkina juhlapäivinä noita Tanskanlippuja tungetan joka paikkaan, jos ette vielä edellisistä kuvista huomannu niin näistä viimeistään!

Perjantaina juhlittiin sitten Eilillä ja lähettiin Köpikseen sellaiseen afterski baariin, johon ei aiemmin oltu päästy kun sinne oli ikäraja 20v. Nää Tanskalaiset on ymmärtäny tän afterskin vähän eri tavalla kun me, mutta kai sitä voi viettää Köpiksen keskustassa ilman lunta tai suksiakin:) Ainakin meilta sujui ihan hyvin!

Tarjoilupöytä ennen päivänsankarin saapumista

Eili osti 24 kynttilän pakkauksen, mutta siellä olikin vaan 12 pidikettä. Noh ainakin lausuttuna molemmat alkaa kakkosella!

Tehtiin kannullinen mojitoa booliksi, kun me kaikki tykätään siitä niin paljon. Se on jo vähänniinkuin meidän juttu:)

Tää kuva olis oikeesti ihan julkaisukelvoton, mutta oli ainoa kuva mikä ei ollut ruuista tai päivänsankarista niin pakko oli laittaa!

Niin, tai siis olihan meillä lunta, purkissa. Petra oli heräteostoksena Netosta nappassu tommosen instant snow purkin. Saatiin lunta siis idealla lisää vain vesi! Ja aika paljon huvittuneita katseita, kun sulkemisajan jälkeen (täällä viideltä aamuyöllä) ruvettiin heittelemään tekolunta baarinedustalla!;D Tässä teille kuvasarja, näin se tapahtui:

Ja ehkä mukaan vähän uudempia kuulumisia. Oltiin eilen Petran kanssa Köpiksen yöelämässä muutenvaan tuulettumassa ja perjantaina tapasin toista kertaa yhtä oman hostperheeni tuttavaperheen au pairia, joka tulee venäjältä. Tuli siis vähän treenattua englanninkielen taitojakin..:) Ton venäläisen au pairin kanssa käytiin muuten tosi hyvässä kahvilassa syömässä päivällisbuffetissa. Kahvilan nimi oli Hollywood cafe ja buffetpöytä maksoi 89 kruunua sisältäen kanankoipia, lihaa, kylmäsavustettua lohta ja vaikka mitä muuta. Suosittelen suuresti!

Viikonloppu on ollut niin hauska että on kyllä pistänyt miettimään että entä jos kuitenkinn jäisi! Mutta hei älkää nyt pelästykö en mä oikeesti oo jäämässä, eli saatte mut kyllä jouluna takaisin ihan kokonaan. Tämmösiä hauskoja juttuja ja kavereita jään silti varmasti kaipaamaan Suomeen palattuani!

Terkkuja!

-Laura

P.S Antti Tuisku iski tännekkin viimeyönä, eli siis täälläkin on maa valkoisena. En sitten tiedä että miten kauan, mutta kuitenkin

Ihan hyvää kuuluu.. vai.. kuuluuko sittenkään?

Tein aika ison päätöksen tänään. En palaa Tanskaan enää joulun jälkeen. En siis asumaan, tottakai tulen vielä joskus käymään, mutta au paireilu jää nyt tähän. Miksikö? No on vaan liian iso IKÄVÄ!

Niinkuin sanoin, päätös oli tosi vaikea. Täällää on ollut hurjan hauskaa ja olen saanut niin paljon uusia kokemuksia ja kavereita ja oppinut jopa jonkinverran uutta kieltä (niinkin paljon että eilen pääsin ykköskurssin läpi). Koko ajan mielessä on ollut että mistä kaikesta jään paitsi jos palaan Suomeen? Mutta sitten kuitenkin se ikävä on vaan niin iso ja kaikkea hallitseva että ihan täysin onnellinen en täällä pysty olemaan, kaikki kiva on kivaa, mutta arki alkaa olla aika raskasta ilman niitä kaikkia mun rakkaita siellä kotisuomessa. Jaksaminen on siis aika kortilla. Tämä aika on tuntunut vähänniinkuin pitkältä lomalta (siitäkin huolimatta että olen työskennellyt joka päivä 6 tuntia), tällä tarkoitan sitä ettei tullut koskaan sellaista oloa että täällä olisi mun koti, vaan ihan niinkuin vaan hetken lomailisin täällä.

Aivan upea tämä on kokemuksena ollut, enkä ole kyllä hetkeäkään katunut että lähdin! Päinvastoin olen tosi onnellinen, että tämäkin tuli koettua. Tämä vähän vajaa viisi kuukautta on ollut mulle juuri sopiva aika tätä hommaa tehdä. Ei yhtään liian paljon eikä yhtään liian vähän. Suosittelen kyllä ehdottomasti edelleen kaikille jotka au pairiksi lähtöä miettii! Niin monia arvokkaita ja ihania kokemuksia ja opetuksia olen näiden kuukausien varrella saanut.

Vähän nyt kyllä on sellainen luovuttaja olo, varsinkin niiden kaikkien "mitä sä sinne meet, kakkihan sieltä tulee takaisin jo parin viikon päästä" kommenttien jälkeen. Varsinkin kun ite ajattelin silloin noita kommentteja kuunnellessani että en mä oo sellanen luuseri. No mutta nyt näköjään paljastui sekin että olen. Mutta ajattelin kuitenkin että nyt on hyvä aika lopettaa ettei sitten jää huono maku suuhun.

Ilmoitin tämän asian näin blogin kautta jottei tarvitsisi ihan sataankertaan tätä selittää ja kaikille erikseen ilmoittaa. Niitä häh?!?!? kommentteja ja kyselyjä saa mulle silti toimittaa ihan vaikka jokainen jos haluaa. Tulihan tää aika  puskista, mutta näin asia nyt kuitenkin on. Jolukuun 20. päivä nähdään!

Tanskaterkuin:
- Laura

Tyylitajua ja junarataa

Meillä on täällä yksi aika pähee pikkuäijä, maanataina se halusi välttämättä lippiksen mukaan päiväkötiin (vaikkei joku ilkeä auppari antanutkaa sitä ulkona pitää päässä), kun päästiin sinne sisälle niin poju pisti lippiksen päähän ja veti viellä hupparin hupun päälle! ja tänään on sitten kuljeskeltu ympäriinsä sinisessä Autot vaimarissa ja farkkuihin on oli laitettu punainen vyö:) Liekö sitten räppäri vai rokkari kehkeytymässä... Ihan harmittaa ettei ollut kameraa noissa tilanteissa!:) Tässä kuitenkin teille pari kuvaa kun innostuttiin (lue MINÄ innostuin) taiteilemaan junarataa, saatiin ihan kaikki palikatkin käytettyä lopulta! Siitä ei tosin ole kuvamateriaalia kun taisin innostua myös tosta kuvaamisesta ja sitten Jonas loppujenlopuksi jossainvaiheessa totesi, että laita jo se kamera pois ja leiki mun kanssa:DD

Terkkuja!

- Laura

Fredriksberg ZOO ja pari muuta kuvaa

Joo lupasin tosiaan niitä viikonloppukuvia. Kai ne näin keskiviikkonakin voi laittaa:D

Mulla oli siis perjantaina vapaapäivä ja mun oli tarkotus käydä ostamassa parit vaatteet, joita olisin tarvinnut. Kyllä mä parissa kaupassa ehtisin käydä, mutta sitten tuli ihan tajuton ruuhka ja olis joutunu jonottaan ainaki 20 min ihan vaan pelkästään sovituskoppiin niin en sitten ostanu vatteita. Sovitin kyllä tällästä asua, jotenkin ihastuin noihin kukallisiin pöksyihin ja toi paita oli tosi söpö! En vaan tiiä että uskaltasinko käyttää noita pöksyjä ikinä niin ne jäi sitten kauppaan. Ai niin, löysin mä ihan täydelliset kengät, joita oon jo pitkään ettiny, mutta mitkä oli koot jotka oli jäljellä? 38 ja 42!! Ihan idioottia, miks 39 on aina kaikkialta loppu?

Illalla sitten mentiin Eilille ja vietettiin oikeen kunnon tyttöjen ilta ja jäätiin sinne yöks. Tyttöjeniltaan kuului, hyvä ruoka (kuva tosta meijän sekotuskanasalaatista tossa alla) ja karkki + hyvä seura ja hyvät keskustelut. Kuvamateriialia tuli otettua vähän niukasti, mutta onpahan toi tärkee ruokakuva!:)

Lauantaina mun piti olla lasten kanssa 12 eteenpäin, kun Jukka ja Satu oli menossa Köpikseen. Mutta sitten kun tytöt oli just saattamassa mua asemalle niin Satu soitti että ne lähteekin vasta myöhemmin, eli mä siis ehtisin syömään aamupalaa vielä tyttöjen kanssa. Käytiin sitten Lagagehusetissa tilaamassa leivät. OLI HYVÄÄ!

  

Ja sitten kun tulin kotiin joskus kahden aikaan niin lapset sitten lähtikin kavereille, eli siis olin yksin kotona kuuteen illalla. Lyheni toi työpäivä kevyesti 6 tunnilla:)

Sunnuntai oli taas ihan kokonaan vapaata ja käytiin yhen Suomiaupairin kanssa ZOO:ssa. Saatiin idea siitä kun käytiin meijän host-perheitten yhteisellä brunssilla ja sen jälkeen tuolla ZOO:n läheisessä puistossa, jonne näkyy noi elefantit ilmaseks, niin aateltiin että olis kiva käydä siellä ihan sisälläkin joskus. Toimiva mainostempaus siis nuo elefantit? No ainakin se toimi meihin!:)

Mikon ja Juhon kaksoisveljet!

 Tää jääkarhu oli yks mun suosikki eläimistä tuolla. Se oli ihan VALTAVAN suuri. Pientä tuntumaa saa tosta toiseta kuvasta, jossa oleva musta rinkula on ihan tavallinen henkilöauton rengas!

Ton jääkarhun jälkeen tää tavallinen karhu tuntu aika pieneltä..

Tuolla taustalla näkyy sieltä puistosta pällisteleviä ihmisiä..

Tää kaveri teki vähän lähempää tuttavuutta:)

On se norsun jalka aika iso!

Ne pusiii.. hihihihi

Oltiin innokaana ottamassa kuvia poroista, taidettiin olla ainoot. Koomista sinänsä että saatettiin olla myös ainoot jotka on nähny poron ihan luonnossakin!:D

Sitten tässä on tää kaveri johon joku tomppeli oli tossa keväällä ysittänyt hauskan ravintolaillan päätteeksi  tehdä vähän lähempää tuttavuutta. aamulla oli sitten löytynyt jamppa, tai siis se mitä hänestä oli jäljellä, tuolta aitauksesta tikrun kaverina. Hassua sinänsä että sinne häkkiin pääsee niin helposti sisälle, varsinkin nyt vielä ton tapahtuneen jälkeenkin. Meinaan eihän tossa oo välissä kun pensasaita ja vähän vettä..

Haluun tämmösen kotiin!

Tää kaveri on ehkä kissankokonen joku peurantapanen. Mutt miten ihmeessä noilla koivilla voi joku pysyä pystyssä?

Ja tää kaveri näyttää kuvissa aina yhtä edustavalta! Oikeesti musta oli ehkä sata kuvaa mutta kaikissa oli kuhee selitys päällä. Mutta ehkä ootte jo tottunu!

Hippo! Hän säikäytti mut melkein hengiltä, nimimerkki "eihän täällä altaassa ketään oo"

Täälläkin on syksy! Tosin Suomessa taitää tällähetkellä olla lähes talvi!

 Terkkuja!

- Laura